Vappu Vääräjoella & Wenonah vesille

 1.5.2025 Vääräjoki & Poltinjoki, Parkano, melontaa n. 16 km

 

 

Mikäs sen mukavampi tapa viettää työn juhlaa, kuin laskea kanootti pitkän talven jälkeen taas vesille. Kohteeksi valikoituu Vääräjoki Parkanossa. Vajaa kolme vuotta sitten olemme siellä kerran käyneet ja mukavana jokena jäi silloin mieleen. 

Ennen melontaa hoidetaan pyöräilyosuus Heittolanlahden Viljakasta Lapiolahden sillalle. Heti alkumatkasta emolehmäkarjaa makoilee aivan tien vieressä ja saamme ihailla pikkuruisia vasikoita, jotka lepäilevät lämmitellen emojensa kyljessä. Harmaa taivas roikkuu matalalla ja heittää joitakin vesipiskoja meidän niskaamme saaden kolean kelin tuntumaan entistäkin koleammalta. Lämpötila on vain kolmisen astetta plussan puolella. Pyöräilemme Poltin kautta vähän pidempää reittiä ja pienempää tietä, että näemme samalla pätkän Poltinjokea. Matkan pituus ja ylämäkien suuruus ei enää haittaa, koska meillä on alla syksyllä hankitut sähköavusteiset pyörät, jotka tekevät matkan teosta juhlaa. Ei haittaa isotkaan ylämäet edes minua, joka vielä yritän toipua flunssan kourista. 

Poltinkoskella pysähdytään ihailemaan hienoksi laitettua tulistelupaikaa sekä tietysti itse koskea. Juttusille tulee mies, joka osoittautuu kalastuksenvalvojaksi työssään. Kalastajat vain puuttuvat, mutta siksipä miehellä onkin aikaa kertoilla meille juttuja paikallisesta myllystä ja käsittämättömän pitkistä pyöräretkistään.

 

 

 

Tulistelupaikka

 

Poltinkoski

Kuin ihme tapahtuisi; aurinko tulee pilven takaa esille täsmälleen samalla hetkellä, kun työnnämme kanootin jokeen. Melomme puolisen kilometriä jokea vastavirtaan ja käymme kääntymässä Parkanonjärvellä. Sitten alamme lasketella alas kevyesti virtavaa Vääräjokea. Joella on runsain mitoin kaatuneita puita. Hiekkaiset ja paikoin jyrkät penkereet ovat antaneet viimein periksi ja puut kellahdelleet jokeen pitkin ja poikin. Meidän onneksemme ja isoksi iloksemme joku pelastava enkeli on käynyt joella ennen meitä moottorisahan kanssa. Ohitamme puuesteet yksi toisensa jälkeen raivattuja väyliä pitkin hienosti kuin lehmät veräjästä. Yhden puun kohdalla joudumme vähän kitkuttelemaan ja vaihtamaan painopistettä kanootissa, mutta niin vain päästään siitäkin yli ilman sen kummempia kommelluksia.

Kukkuran voimalaitoksen kohdalla palloköysi varoittaa melomasta liian lähelle patoa. Vasemmalta puolelta löytyy merkitty maihinnousupaikka, josta jo osittain maatuneita puita pitkin saa kanootin helposti kiskottua penkereen yli. Parin sadan metrin melonnan jälkeen vasemmalla on levähdyspaikka laavuineen. Polttopuita ei ole, mutta me ei niitä tarvitakaan, sillä meillä on termarieväät.

 

Levähdys

 

Käymme mutkan takana kurkistamassa miltä pohjapato näyttää. Hyvin näyttää vettä virtaavan yli, joten matka jatkuu, eikä hipaisuakaan saada pohjapadon kivistä. Joella on joitakin hieman virtaavampia kohtia ja yksi vuolaampi niva on pian levähdyspaikan jälkeen. Heti nivan rauhoituttua yhtyy vasemmalta Poltinjoki Vääräjokeen. Viimeksi missasimme tämän kokonaan, koska joen yhtymäkohta jää ovelasti takavasemmalle ja huomio oli ehkä jossain muualla. Tällä kertaa pidämme varamme ettei harauteta ohi, sillä ajatus on meloa Poltinjokea vastavirtaan niin pitkälle kuin pääsee. Ja pääsehän sitä kilometrin ennen kuin pieni köngäs tulee vastaan. Luovutetaan siihen, vaikka muutaman sata metriä voisi vielä jatkaa, jos kantaisi könkään ohi; sitten edessä olisi vanha mylly koskineen.

 

Tästä käännytään takaisin

 

Sen verran virtausta on, että hetkeäkään ei voi kilometrin matkalla huilata. Poltinjoki on tosi kaunis! Sopiva virtaus, siistit rannat ja mukavan kapea. Muutamia taloja joen varrella on ja yhdestä talosta puuhakas pappa tulee juttusille. Pidätämme vauhtia, että ehdimme kuulla kuinka majavat ovat kaataneet kaikki rannan haavat, miten joen ruohikkoisissa paikoissa on isoja haukia ja kuinka viime keväänä vesi oli todella korkealla. Siitä todisteena on merkkitikku penkereellä ja on tottavie ollutkin vesi korkealla! Haukitarinakin todistetaan, kun yksi vonkale pinkaisee rannasta liikkeelle. Poltinjoki on harmillisen lyhyt, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen.

 

Poltinjokea

 

Jonkun verran Vääräjoen varrella on mökkejä ja taloja, mutta kovin hiljaista tuntuu olevan. Liekö kolea vappu syynä vai mikä. Tosin on samaa hiljaisuutta ihmetelty monella joella ennenkin, vaikka kesä olisi kauneimmillaan. Kyllä Suomen maassa on mökkejä vajaakäytöllä varmasti runsain mitoin.

Näköjään sitä ihminen vajaassa kolmessa vuodessa unohtaa paljon asioita, kun joki tuntuu ajoittain siltä, kuin ei olisi ikinä käynytkään. Joitakin paikkoja sentään muistaa, mutta puupatoja ja majavan työn jälkiä on ainakin nyt paljon runsaammin. Poltinjoen jälkeen majava on ollut varsin ahkera. Isoja haapoja on kaluttu kaatumispisteeseen ja nurinkin on niitä mennyt. Jänikset on sitten talven aikaan ne kuorineet paljaaksi; hyvä diili näillä veijareilla. Joku karvaturri kipittää joen varressa; supikoira sen päättelen olevan, vaikka kiireesti se meitä pakoon luikkii. Lintujakin on runsaasti; heinäsorsia ja varsinkin rantasipejä, myös telkkiä ja taitaa yksi haapanapariskuntakin olla. Tumma sorsalintu sukeltelee edellä karkuun; sen oletamme olevan tukkasotkanaaras. Kyrösjärvellä uiskentelee silkkiuikkupari ja haikarakin nähdään.

 

Suvilampi

Pieni uoma yhdistää Suvilammen ja Vääräjoen

 

Ennen Kyrösjärvelle saapumista heitämme kiepin vasemmalla olevalle Suvilammelle. Pieni vesisade ropsahtaa niskaan, mutta vain pieni; muuten sää on ollut suosiollinen koleudesta huolimatta. Melomme Viljakan rantaan, jossa luovutamme joelta löytyneen melan kokkoa polttavien poikien huostaan. 

 

Viljakan ranta Heittolanlahdella

 

Vääräjoki-Poltinjoki yhdistelmä on hieno avaus melontakaudelle. Leppoisaa ja sujuvaa melontaa ilman äärettömiä voimain ponnistuksia. Niitä ponnistuksia ei jostain syystä ihan hirveästi kaipaa; niitä on tuntunut olevan edellisillä kausilla jo ihan tarpeeksi. Kyllä pienet haasteet tietysti pitää mielen virkeänä, kunhan jäädään nautinnon puolelle. Tämä päivä tarjosi juuri sitä nautintoa. Siitä kiitos kuuluu myös hänelle, joka oli raivannut väylän vapaaksi :)

 

Wenonah

Vapun vapaat tarjoavat myös tilaisuuden testata Korpin uusinta hankintaa; Wenonahia. Sitä ei Vääräjoelle viety testiin, vaan tutustumme siihen rauhassa ihan kotijärvellä. Uodoltahan se ensi alkuun tuntuu; on se niin erilainen kuin edelliset. Varsinkin minulle, joka yleensä aina melon polviasennossa. Tässä se ei onnistu, koska kanootissa on säädettävät kuppi-istuimet ja niiden putket kaventavat ennestäänkin kapeaa kokkaa. Vaatii harjoittelua myös Korpilta, jolla on takana käytössään jalkatuki. Ensimmäinen, vajaan kolmen kilometrin mittainen melonta järven ympäri on kummastelua, mutta toisena päivänä jo tuntuukin helpommalta. Kanootin keveys on kyllä aivan omaa luokkaansa. Kanoottien painohan on meillä jokaisen hankinnan myötä vaan keventynyt ja Wenonahin kohdalla sen varsinkin huomaa! Joka tapauksessa totuttelu saa jatkua ja sitä myötä löydetään yhteinen sävel myös Wenonahin kanssa. Näissä mukavissa tunnelmissa kohti uutta melontakautta :)