Kuvausreissu Soutujoelle

 

 16.9.2023  Soutujoki, Multia-Keuruu

Olin torstaina Suur-Keuruu lehden toimittajan haastateltavana. Hän aikoo kirjoittaa harrastuksestamme jutun lehteen ja toivoi kuvia meistä. Ja nimenomaan kuvia, joissa me oltaisiin itse melonnan pyörteissä. No eihän meillä ole yhden yhtä sellaista kuvaa; kukapa niitä olisi meistä napsinut. Eihän siinä sitten auta, kuin lähteä varta vasten tekemään kuvausreissu. Poika tyttöystävänsä kanssa lupautuu lähtemään paparazzeiksi. Joten tässä postauksessa on sitten harvinaista kuvamateriaalia, jossa ollaan ihan yhdessä.

 

Vesille lasku Saikansillalta

 

 

Lauantai on sateinen. Vettä tulee enemmän tai vähemmän iltapäivälle saakka. Kello lähestyy jo neljää, kun pääsemme lähtemään ja sadekin viimein hellittää. Lähdemme liikkeelle Saikansillalta. Penkereet ovat jyrkät, mutta pääsemme siitä pudottamaan itsemme joelle. Vesi on korkella ja melomme hiljaista vauhtia, että kuvaajamme ehtivät vaihtaa paikkaa. 

 

Nimettömän pikkukosken kivet ovat mukavasti veden alla

Joella ei onneksi ole yhtään puupatoa, joiden vuoksi joutuisi nousemaan kanootista. Kaikki kaatuneet puut mahtuu alittamaan. Muutenkaan ei ole mitään haasteita, vaan melonta on leppoista menoa. Hiljaistakin on; ei juurikaan lintuja eikä muutakaan elämää. Ainoastaan puskista ilmestyvät paparazzit.

Soutujoentien sillalta

 

Tämä on kolmas kerta meille Soutujoella. Ja nyt pääsemme ensimmäistä kertaa laskemaan Villinkosken. Muulloin on aina ollut liian vähän vettä. Toki nytkin kiviä on näkyvissä, mutta osittain tuurilla saamme ohitettua ne mukavasti. Vettä kyllä pärskyy syliin sen verran, että vaatteet kastuu, mutta se ei haittaa, koska lopetuspaikka on heti kosken alla laavulla.

 

Kosken niskalla

 

Villinkoski

Koko reissuun vierähtää vain tunti, vaikka välillä jarrutellaankin, että kuvaajat ehtii mukaan. Ja on mukava päästä laskemaan Villinkoski !! Nyt vain odotellaan, millaisen jutun toimittaja meistä loihtii. On kiva, että tätä hienoa harrastusta tuodaan vähän esille. Jospa se joskus poikisi jotain toimintaakin ja melontareittejä alettaisiin kehittämään ja raivaamaan entistä innokkaammin. Onhan meillä täällä Keski-Suomessakin hienoja jokia. Varmasti matkailijoitakin kiinnostaisi melontareitit, joissa on kunnon taukopaikat, koskien ohitus suunniteltu ja jokea raivattaisiin säännöllisesti kaatuneista puista. Ja koska joitain jokia kivetään kaloja varten, niin voisihan joihinkin raivata väyliä, joista pääsisi kanootilla laskemaan turvallisesti. Vaikka me haemmekin seikkailuja ja etsimme aina uusia jokia, niin onhan se ylellisen mukavaa meloa jokea, jossa ei tarvitse selvitä määrättömistä puupadoista ja pahimmat kosket voi kiertää ilman tavatonta tuskaa.

Uusia seikkailuja odotellessa :)