Vienan reitillä - Porrasjoki-Särkänpolvi-Isojoki

 27.7.-28.7.2023  Porrasjoki-Isojoki & Särkänpolvi

Aikainen nukkumaanmeno tietää yleensä myös aikaista ylösnousua; ei ihmisen keho ole tehty makaamaan ylettömiä aikoja. Niinpä kömmimme ylös ennen viittä ja alamme kahvin ja puuron keittoon. Rauha on lähes rikkumaton. Kuikan huuto vain kuuluu metsän takaa. Raukean aamupalan jälkeen alkaa tuntua, ettei se keho sittenkään vielä saanut olla tarpeeksi pitkällään ja Jumalanhyvänahon laavu vetää puoleensa. Niinpä kiskaisemme vielä parin tunnin unet ja nousemme ylös uudelleen virkeinä ja valmiina päivän koitoksiin.

Karttaan on merkitty polku, joka näyttää mielenkiintoiselta. Se kulkee kapeaa kannasta Aittojärven yli. Se ei kuitenkaan näytä olevan Vienan reittiä. Päätämme lähteä katsomaan, miltä siellä näyttää. Jätämme auton Tiilikantien hiekkamontulle ja siirrymme polulle. Hieno polku se onkin; ilma on täydellinen ja Aittojärvi peilityyni. Aurinkokin ilahduttaa meitä kurkkimalla pilvien takaa.

Aittojärven ylittävällä kannaksella

 

Täälläkään ei nähdä yhtään ihmistä. Muutamia poroja kyllä kuljeskelee metsässä ja jätöksistä päätellen myös polulla. Kartasta katsottuna kannas katkeaa jossain kohdassa ja mietimme käykö meille samalla tavalla kuin Tiilikalla ja joudumme kahlaamaan laavulle, joka on katkeamispisteen toisella puolella. Yllätys on iloinen, kun näemme paikalla hienon uuden sillan. Myös Keräsensalmen laavu on upealla paikalla ja sielläkin puita liiteri täynnä ja siisti käymälä papereineen. Käyn oikein mielelläni puskapissillä, mutta kipeän polven takia se on ollut nyt haastavaa, joten kaikki tällä reissulla bongatut käymälä-kyltit ovat olleet ilo silmälle.

Keräsensalmen laavu

Laavun seinästä löytyy kartta, jonka mukaan polku on osa Itärajan retkeilyreittiä. Reittiä ylläpitää Metsähallitus ja se kulkee itärajaa myötäillen aina Hossaan asti. Kartta on vanha ja ylläpitoa on sittemmin rajoitettu. Tämä paikka on kuitenkin erinomaisessa kunnossa ja kyllä siellä kelpaa nauttia eväistä, lempeästä kesäilmasta ja silmiähivelevistä maisemista. Palaamme samaa polkua takaisin.

Nyt on ajatus lähteä melomaan Porrasjokea pitkin Särkänpolvelle ja yöpyä siellä. Alamme katsastaa mahdollisia lähtö- ja paluupaikkoja. Vienan reitissä mainitaan myös melonta, mutta mitään tietoa missä kanootilla voisi joen jälkeen rantautua, ei löydy. Eikä pätkivä nettiyhteys yhtään helpota sen etsimistäkään. Maastokartta ja omat silmät & jalat sekä fillarit siis käyttöön. Kapeaselän ja Porraslammen ylittävän sillan lähimaastossa on kieltokylttejä enemmän kuin ehkä laki sallii. On ajokieltoa, pysäköintikieltoa, asiattoman oleskelun kieltoa, moottoriajoneuvolla ajokieltoa... Samassa paikassa on silti Vienan reitistä kertovia opastauluja. Polun alkupäässäkin roikkuu puskasta kieltomerkki, joka kieltää asiattoman oleskelun. Ristiriitaisin tuntein siinä sitten mietitään onko meidän olemassaolo tässä nyt oleskelua ja vieläpä asiatonta.

 

Lähtövalmiina

 

Tornionsärkältä näyttää menevän polku rantaan ja se onkin oikeastaan ainoa järkevä ulospääsy reitiltä. Kieltotauluja uhmaten teemme tutkimusretken ja päätämme, että sieltä sitten rautaudumme, koska siitä ei taatusti koidu kenellekään mitään harmia eikä häiriötä; eihän täällä edes näy ketään missään ! Hyvä lähtöpaikka löytyy Kapeaselän puolelta, jossa on oikein veneenlaskupaikka eikä mitään ole merkein kielletty :). Sinne siis jätämme automme ja pyörämme. Järvellä meloo joku kaksikko kanootilla; sen jälkeen ei nähdä yhtään ihmistä ennen paluutamme.

Porrasjoki

 

Heti alussa on pieni vesikasvillisuuden koristelema Porraslampi, jonka jälkeen alkaa itse joki. Ja samalla alkaa huokailuni sen ihanuudesta. Joki on kirkasvetinen ja kaunis kuin sadussa. Kauneutta tehostaa ilma, joka on upea ! Suureksi onneksemme juuri tälle päivälle osunut auringonpaiste ja lämpö on saanut korennot ja perhoset liikkeelle ja niitä pyrähtelee ympärillämme jatkuvasti. Upeimpia ovat loistavan siniset neidonkorennot, joita tanssahtelee useitakin yhtäaikaa aivan vieressämme.

Nämä ovat jälleen niitä hetkiä elämässä, joista ei puutu mitään. Kaikki on täydellistä ja sydän laajenee onnesta. Hengitän hetkiä sisääni ja tallennan sieluuni, jotta voin palata niihin myöhemmin. Haluan muistaa tämän kauneuden, kun talvi-iltana suljen silmäni ja tuntea ihollani tämän luonnon suoman lempeyden. Valitettavasti elämän ihanimmatkaan tunnit eivät kestä kuuttakymmentä minuuttia pidempään, mutta onneksi näitä tunteja tähän reissuun mahtuu yllin kyllin myöhemmin muisteltaviksi.

 

Lakkasuolla

 

Matkalle osuu kaksi koskea. Niistä ensimmäinen on laskettavissa ainakin nyt, kun vesi on korkealla. Toinen sen sijaan on vaarallinen ja joudutaan kiertämään. Onneksi teemme ennakkotarkastuksen, koska kosken yli on tehty siltarakennelma vaaralliselle korkeudelle. Uittaminen on ryteikköisen rannan takia mahdotonta ja rannan läheisyydessä kanootin kiskominen ihan yhtä mahdotonta. Päädymme vetämään turkasen painavan kanoottimme suolle, jossa se kulkee mukavammin. Varsinkin, kun välillä pistelee lakkoja poskeensa.

Tästä ei pääse...

 

Koskien jälkeen joen maisemaan astuvat mukaan niityt. Joki kiemurtelee jyrkästi niittyjen keskellä ja toisella puolella kohoaa komea harjumaisema. Joessa on myös mukavasti virtausta, joka antaa meille helpotusta etenemiseen. Tosin mikään kiire meillä ei ole; tämmöinen meno on vain silkkaa nautintoa. 

Niityt ja harju tarjoavat huikean kauniit maisemat

Matkan varrella pysähdymme merkkipuun juurelle. Kyseessä on Kalevalastakin tuttu Satalatva. Puu on kaatunut jokeen, mutta sen tyvi on nostettu rantaan ja sille on tehty hieno katos. Puun kylkeen on veistetty kaksi pilkkaa rinnakkain ja niissä on vuosiluvut 1787 ja 1685. Perimätiedon mukaan kyseessä saattaa olla vainajan muistopuu.

Satalatva

Iltapäivällä saavumme Särkänpolvelle. Vedämme kanootin maihin niittyladon nurkalle, joka on aivan harjun kärjen eteläpuolella. Tässä kohdassa joki vaihtaa nimensä Isojoeksi. Lähdemme tutkimaan ympäristöä. Tietojemme mukaan paikalla pitäisi olla laavukin. Hetken saamme etsiä, koska jotenkin kuvittelimme sen harjulle missä sitä ei kuitenkaan ole. Viimein Korppi löytää puolivalmiin kotalaavun joen toiselta puolelta. Sinne johtaa kapulasilta kostean niityn läpi ja joen kohdalla on tietenkin ihan oikea silta, jonka ali äsken meloimme. Tämäkin on samaa Vienan reittiä, jonka varrella viime yön vietimme Jumalanhyvänahon laavulla.

Keitämme laavulla perunat, jotka maistuvat taivaallisen hyviltä savumuikkujen, valkosipulivoin ja kullotettujen kevätsipulien kanssa. Aivan retkieväiden aatelia !

Vienan reitillä upeissa harjumaisemissa

Teemme edestakaisen, muutaman kilometrin mittaisen iltakävelyn harjua pitkin. Aivan upeat maisemat ja ihana polku, jota kelpaa astella. Särkänpolven korkeimmalle kohdalle on pystytetty matkamiehen risti. Näitä on entisaikaan laitetty matkalaisille merkiksi kuljetusta matkasta. Sen juurelle oli myös hyvä pysähtyä hiljentymään ja rukoilemaan vaikkapa hyvää kauppaonnea tai viljasatoa.

Matkamiehen risti

Yösijamme petaamme niittylatoon joen varrelle. Niittylatoja on tehty pari vuotta sitten kaksi. Ne ovat jonkinlaisia kopioita paikalla ennen sijainneista ladoista, mutta näissä nykyisissä ei enää säilötä karjan rehua, vaan matkalaiset voivat näissä levätä ja yöpyä. Ne ovat myös osa vanhaa kulttuurimaisemaa. Meille oikein hyvä yösija, kun jälleen ripustamme telttamme sen sisään. Näin saamme nukkua itikoilta rauhassa. Uni taitaakin tulla jo, kun pää on vasta matkalla tyynylle.

Niittylato

Ladossa nukutti valtavan hyvin. Korppi taisi olla hereillä jonkun aikaa, koska kertoi ainakin olleen yöllä jo varsin pimeää. Aamulla kävelemme harjun yli kodalle keittämään aamupöperöt. Taivas on pilvien peitossa, mutta vain muutama pisko ehtii maahan asti, ennen kuin lähdemme melomaan Isojokea kohti Tornionjärveä. Joki levenee Särkänpolven kohdalla hiukan, mutta jatkuu mutkaisena niittyjen keskellä harjun suuntaisena tehden näin siis täyskäännöksen Porrasjokeen nähden. Matkamiehen risti saattelee uljaana menoamme. Risti jää, me lähdemme. Olo on jopa haikea; mahdammeko koskaan enää palata tänne. Ihastuttava paikka, josta jää kauniit muistot.

Isojoki

Joki on rauhallinen, parissa kohtaa virta antaa hiukan vauhtia. Niityt ja suo ympäröivät niitä halkovaa jokea. Rauha ja hiljaisuus ovat käsin kosketeltavia. Sielu lepää tässä hiljaisuudessa; kaukana kaikki maailman pauhu. Ollaan oltu jopa verkkoyhteyden ulkopuolelle. Venäjän rajavyöhykkeelle on tästä linnuntietä vain alle kolme kilometriä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja saavutamme Tornionjärven mielestäni liiankin pian. Melomme katsastamaamme rantautumispaikkaan ja vedämme kanootin rannasta tieuralle, jossa laitamme sen kärryyn ja talutamme suunnilleen kilometrin mittaisen matkan takaisin kylätielle. On aika pakata melontakamat ja kanootti kyytiin tällä reissulla viimeistä kertaa. Nyt alkaa kotimatka.

 

 

Tämän reissun viimeisiä hetkiä joella

Korppi tarttuu rattiin, kuten yleensä aina ja minä karttaan, kuten yleensä aina. Etsiskelen meille matkan varrelta laavun, jossa evästää. Tällä kertaa poikkeamme Hiisijoen varteen Laahtaskoskelle. Tämäkin joki oli suunnitelmavihon sivussa kysymysmerkin kera mainittuna. Että, jos vielä löytyisi virtaa tässä vaiheessa. No ei oikeastaan löydy. Eikä joki yhtään tunnu meidän joelta. Ollakseen sitä, sen pitäisi olla vain kolmannes nykyisestä leveydestään. Koskikin on turhan haastava tähän kohtaan. Matkamme jatkuu siis kohti Kajaania, jossa meillä on varattu majoitus Kartanohotelli Karolineburgissa. Saamme onneksi majoittua hiukan etuajassa ja pääsemme rentoutumaan jo alkuiltapäivästä. Pyöräilemme keskustaan juomaan kahvit oikein terassin pöydässä. Hassua, että aamulla heräsimme ladosta keskellä ei mitään ja nyt istumme tässä Kauppakadun varrella kahvia siemaillen.

Majoituskriteereihin kuuluu aina ehdottomasti sauna. Tälläkin kertaa se on luksusta. Olo on reissussa nuhjaantunut ja on ihanaa päästä pesulle. Hemmottelemme itseämme kävelemällä ravintolaan syömään. Ravintola Ranchin grillilautanen kahdelle on herkullinen. Juuri näin kuuluu päättää tämä loma.

Huomenna reissu päättyy kotimatkaan ja ennätyssateisiin. Näen matkamiehen ristin vielä silmissäni ja kiitän sydämessäni, että meillä oli upea reissu, mahtavat maisemat, suosiollinen sää, erinomaiset yösijat ja kontillinen kokemuksia mukaan otettavaksi.