Kesäpäivänseisaus Niemisjoella

 21.6.2023  Ähtäri, Niemisjoki ~8 km

 

Hiihtosilta

 

On juhannusviikon keskiviikko ja kesäpäivän seisaus. Hellerintama on jämähtänyt keskisen Suomen ylle kuivattaen maat ja mannut ja jokiuomat. Auton lämpömittarii näyttää plus 28 astetta, kun kurvaan iltapäiväneljän hujakoilla treffipaikalle Ähtärin eläinpuiston tienhaaraan. Harvinaista sikäli, että olemme kahdella autolla liikenteessä; Niemisjoelle kun on meillä molemmilla suunnilleen sama matka. Nyt pääsemme taittamaan siirtymät ilman pyöräilyä. Jätämme toisen auton odottamaan Siltalantien viereen lähelle Moksunjärveä ja ajelemme Niemisvedentietä kohtaan, jossa tie kulkee aivan lähellä Niemisveden Savilahden rantaa. Siitä löytyy mainio kanootin vesillelasku- ja auton parkkeerauspaikka.

Muutama viikko sitten Korppi teki yllätyksen ostamalla toisen Mad Riverin; niinikään punaisen kuten meidän ensimmäinenkin kanoottimme. Onhan nyt varakanootti oltava ja eikähän se ole tosiharrastaja  eikä mikään jolla ei ole nyt vähintään kahta kanoottia; mieluummin useampaakin. Seuraako jatkoa, se jää nähtäväksi.  Tämä on nyt kuitenkin toinen kerta, kun tämä uudempi -vielä nimeämätön- kanootti lasketaan meidän toimesta vesille. Ensikaste oli muutama viikko sitten, kun kävimme Kiminginjoella pyrähtämässä Ruukinsillalta Soinin tielle. Se oli tosi pyrähdys, joka kesti vain 40 minuuttia. 

Rauhallista Niemisjokea

Vajaa kilometri järvimelontaa on ihan riittävä muistutus meille, että joet on ne, jotka on meitä varten. Melotaan lähellä rantaa varsin matalassa vedessä. Kerran törmäämme suoraan kiveen, jota en lainkaan huomaa. Sen kyllä huomaan, että tämä kanootti saakin rockerinsa vuoksi helpommin osumaa. Tietona meillä on, että vesi on joessa matalalla; kuinka matalalla, niin sehän kohta nähdään. Ensimmäinen kivikko on heti alkumatkasta Reijon kohdalla. Siitä, kuten myös Vääräkosken, Hiihtosillankosken, Ohrakosken ja Nuutinkosken karikoista selvitään puikkelehtimalla ja nousemalla kanootista ja taluttamalla tai uittamalla pahimmat ja matalimmat paikat. Ensimmäisen kuvan silta ylittää joen noin kolmen kilometrin kohdalla. Ilmeisesti sen yli kulkee talvella latu, koska ainakin kylteissä puhutaan hiihtosillasta.

Niemisjoki on kokonaisuudessaan vain n. kahdeksan kilometrin mittainen pikkujoki laskien Niemisvedestä Moksunjärveen. Maastokartan mukaan korkeuseroa on vajaa viisitoista metriä. Koskien välit ovat rauhallista virtaa. Keväällä koskissa on ihan toinen meininki; Korppi kävi sen vuosi sitten keväällä Ohrakosken sillalta todistamassa. Nyt on rauhallista. Ehkä paras aika olisi jossain tässä välissä. Tai kuka nyt mistäkin tykkää; meille ainakin paras.

 

Kuva Ohrakoskelta toukokuun puolessa välissä

 

Sama paikka nyt kesäkuussa

Ohrakosken kohdalla on mahtava levähdyspaikka eväiden syöntiin. Siellä on ensin laavu ulkohuusseineen ja sillan kohdalla kota. Me pysähdymme sillan jälkeen ja syömme eväät sillan penkillä. Käymme kävellen katsomassa laavua. Se toimii levähdyspaikkana myös useammallekin ulkoilureitille. Polut johdattavat niin Niemisjoen retkeily- ja kalastusreitille kuin myös Arpaisten ja Välivedenkin  ulkoilureiteille. Valittavana on eri pituisia rengasreittejä kuin myös lähemmäs kolmenkymmenen kilometrin matka Arpaisten kämpälle Soiniin. Näyttää tässä kohdassa tosi mukavalta. Mutta patikointi saa meidän osalta jäädä toiseen kertaan; nyt melotaan !

Ohrakosken laavu

Polku sillalta laavulle

Kaatuneita puita ei tällä joella tarvitse onneksi -ainakaan tällä kertaa- ylitellä kuin yhdessä kohtaa. Yksi piikkisika maata mötköttää joessa poikittain ja siitä Korppi kiskoo kanootin yli. Vanhan näreen oksat ovat teräviä ja tiheässä, mutta voimalla yhden miehen siitä selvitään. Säihkyvän siniset korennot ilahduttavat matkaamme. Vähemmän sen sijaan ilahduttavat hyttyset, jotka varsinkin loppumatkasta ovat turhankin tuttavallisia. 

Matkan onneksi ainoa puupato

Hyvä lopetuspaikka melonnalle löytyy Siltalantien kupeesta. Heti sillan jälkeen oikealla puolella on ajoura, josta kanootin saa mukavasti kiskottua ylös ja lastattua auton katolle. Niemisjoki oli oikein sopiva iltamelontakohde paahteiselle päivälle. Veden vähyyskään ei haitannut, koska lämpimässä vedessä oli ihan mukavaakin välillä kahlata. Osumiahan kanootti toki sai ja naarmuja pintaansa, mutta eihän sitä liene ostettu koristeeksi pihaan kiiltelemään vaan koluamaan jokia ja etsimään seikkailuja :)