Jyllinjoen juhannus

 23.-24.6.2023  Jämijärvi-Ikaalinen, Jyllinjoki  ~15 km

Se on sitten juhla ja juhannus, kesä kauneimmillaan, päivä pisimmillään ja meillä suunta kohti Jämijärveä. Usko on vahva siihen, että vettä vielä riittää kanootin mahan alle sen verran ettei koko matkaa tarvitse kantaa. Tai oikeastaan kantohommat on unohdettava kokonaan; on meinaan sen verran paljon tavaraa mukana. Aaton iltapäivä on jo pitkällä ja Suomen kansasta varmaan iso osa korkannut juhannussimansa, kun me ylitämme Pirkanmaan ja Satakunnan rajan ja saavumme Jyllinjoen alkupäähän, Pitkäniementien sillalle. Toteamme, ettei se uoma nyt ihan kuiva ole, joten kanootti alas katolta, tajuton tavaramäärä kyytiin ja siirtyminen päätöspaikkaan Särkikoskelle.

Satumainen Jyllinjoki

Sieltä alkaa viidentoista kilometrin fillarointi takaisin. Mitään selvää ja suoraa pyöräreittiä ei kartasta löydy, mutta epäselviä ja epäsuoria sitäkin enemmän. Niistä sitten valitsemme mielestämme varmimman höystettynä muutaman kilometrin erittäin epävarmalla oikoreitillä. Oikoreitti osoittautuu -kuten oikoreiteillä on tapana- hitaanpuoleiseksi, mutta huomattavasti loppumatkan äärimmäisen yksitoikkoista Jämijärventietä viihdyttävämmäksi. Karttaan merkitty katkoviiva tarkoittaa käytännössä ajouraa, joka on jossain siellä korkean heinän alla. Suurimman osan siitä sentään pystyy ihan polkemaan, mitä nyt Levesuon kohdalla vähän talutellaan.. Yhdessä alamäessä paksu risu tulee heinikosta kuin keihäs ja tunkee tiensä ketjujen ja rattaan välistä pudottaen pyörästä ketjut paikoiltaan. Mutta pyörän ketjujahan on jo lapsesta asti laiteltu paikoilleen, ettei se ole homma eikä mikään. Jämijärventien polkeminen sen sijaan on oma hommansa navakan -mutta onneksi lämpimän-vastatuulen vastustaessa sen minkä ehtii. Korppi jo toteaakin, että tämä ei ole enää yksitoikkoista, vaan tämä on jo ainakin kolmitoikkoista. Mutta perille päästään ja vesillekin juuri, kun on aika nostaa liput salkoon juhannuksen kunniaksi.

 

Alkumatkalla

 

Meillä -ja varsinkin Korpilla- on tapana etsiä netistä kaikkea saatavilla olevaa tietoa mahdollisista melottavista kohteista. Eräässä artikkelissa kerrotaan Jämijärvellä sijaitsevasta satumaisesta Jyllinjoesta. Tuon tarinan luettuamme ja siihen lisäksi katsottuamme YouTubesta linnunlaululla ja mindfullness musiikilla makeutetun videon, on Jyllinjoki kulkenut puheessamme aina etuliitteen ´satumainen´ kanssa. Nyt sitten ollaan täällä satumaisissa tunnelmissa. Alkumatkasta on matalaa; mela osuu pohjaan melkein joka vedolla. Aika pian saavutaan Korsuretkien valtakuntaan. Rantaudumme katsomaan tiluksia. Joku matkailija virittelee tulta muurikan alle ja pari lasta kieppuu riippukeinuissa. Muuten on hiljaista. Kesäkahvilakin on sulkenut ovensa tältä illalta. 

 

Korsuretkien tiluksilla

 

Nappaamme suuhumme Parkanon Lidlistä ostamamme proteiinipatukat ja -juomat. Päätämme kokeilla alkaako niiden avulla kanootti keulimaan. No ei ala, melkeinpä päinvastoin. Kilometrit Jyllinkoskelle saakka ovat hyvin rauhallista virtaa. Syvyys ja levyes kasvavat Jylliä lähestyttäessä. Korkeat metsärinteet, tasapohjaiset metsät ja pellot vuorottelevat joenvarren maisemissa. Joitakin talojakin näkyy joelle ja Suomen liput liehuvat hiljakseen iltatuulessa. Puut kaartuvat toisinaan joen yli porteiksi. Synkän metsän keskeltä, pienen mökin terassilta nainen huikkaa tervehdyksen ja isompi saunaseurue toivottelee hyvää juhannusta. 

Jyllinkoskella joki on padottu ja siinä on vanha rakennus; ilmeisesti mylly ja jonkinlainen sahalaitoksen viritelmä. Wikipedia kertoo niin myllyistä kuin sahastakin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa sekä niiden aiheuttamasta eripurasta kalastajien ja maanviljelijöiden kesken. On sitä osattu riidellä jokien käytöstä ennenkin.

Ennen siltaa on rantauduttava vasemmalle. Siinä on hyvä paikka rantautumiselle. Nostamme kanootin kärryn päälle ja vedämme tien yli toiselle puolelle, myllyn ohi ja alas niitylle, takaisin joen rantaan. 

 

Jyllinjoki saavuttaessa Jyllinkosken padolle

 

Paikka näyttää sopivalta yöpymiseen; ei asuttua taloa näköpiirissä ja tasainen pieni niitty, jota on varmaan jossain vaiheessa niitetty, mutta muuten luonnontilassa. Arvelemme, että tässä meistä ei ole mitään harmia; ei ihmisille eikä luonnolle. Siis teltta pystyyn ja keitto Trangiaan lämpiämään. On mukava istua teltan edessä ilta-auringossa evästämässä, kun hyttysetkin kunnioittavat tilaamme poissaolollaan.

Yösija Jyllinkoskella, takana vanha mylly

Teemme pienen iltakävelyn lähimaastoon. Hiekkaharjut ovat alueella yleisiä. Lähellä sijaitseekin Hämeenkankaan harjualue, jossa on monipuolinen polkureitistö. Kartasta löytyy laavujakin alun toistakymmentä. Sinne ei tällä reissulla ehditä; meille riittää nyt metsästä bongattu pieni hiekkaharju. Yöttömästä yöstä huolimatta alkaa silmäluomet tuntua painavilta ja makuupussiin kömpiminen houkuttelevalta. Iltapesu joella ja yökerrasto päälle. Hetken on haettava sopivaa asentoa ennen kuin uni voittaa.

Minä olen jo autuaasti unessa ja Korppikin sinne vaipumaisillaan, kun miehen ääni havahduttaa meidät. Teltassa yöpyessä eniten ahdistun ajatuksesta, että joku tulee ulkopuolelle hiippailemaan. Vaikka en nyt ihan pelkääkään järkyttäviä Bodomjärven kaltaisia tapahtumia, niin muistan silti elävästi lukeneeni Kytäjän kartanonherrasta joka kiivastuksissaan ampui kolme maillaan yöpynyttä telttailijaa. Ja nyt, kun miehen ääni teltan ulkopuolelta kysyy, että tiedättekö olevanne yksityisellä maalla, niin minä uskon näkeväni painajaista. Tietääkseni Suomessa ei ole olemassakaan 'ei kenenkään maata', vaan joka läntille löytyy joku omistaja. Onko omistaja sitten yksityinen tai kunta tai valtio, niin sillä ei pitäisi kulkemisen tai leiriytymisen kannalta olla mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä, ettei toiminnasta koidu haittaa tai häiriötä tai leiriytymistä ei ole jostain erityisestä syystä kielletty. Tässä tilanteessa on kuitenkin täysin turhaa alkaa lukemaan lakia tai väittelemään vaan nöyrästi kurkistaa ulos teltasta ja olla vilpittömän pahoillaan ettemme ole tienneet... Nöyrä asenteemme saa paikalle saapuneet kaksi miestä leppymään ja saamme heidän luvallaan viipyä aamuun. Sen verran taitaa maanomistaa kuitenkin jurppia, että hän ilmaisee vankan mielipiteensä ettemme tule mitenkään selviämään loppumatkasta ja sen seitsemästä koskesta. Noh, kerron ettei meillä oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin selvitä, koska auto odottaa Särkikoskella ja milläs me sinne muullakaan mennään kuin kanootilla. Miehet häipyvät yöttömän yön selkään ja me jatkamme unia, vaikka välikohtauksen jälkeen ei uni enää otakaan tullakseen.

Jyllinkosken pato

Aamu koittaa aurinkoisena ja tunnelma teltan sisällä on nihkeä. Kahdeksalta työnnämme Mad Riverin joelle asenteella 'tästä kyllä selvitään'. Ensimmäinen koski koittaa hyvin pian. Kalliokoski on kapea ja lyhyt; lopussa noin metrin pudotus. Siitä selvitään helposti antaen kanootin mennä köysien varassa itse rantakivillä menoa ohjaillen. 

Kalliokoski

Jyllinjoen pituus on noin viisitoista kilometriä. Se laskee Jämijärven puolella sijaitsevasta Jämijärvestä Ikaalisten Kyrösjärveen. Pudotusta matkalla on 18 metriä. Ennen Jyllinkoskea virtaus on todella rauhallinen, Jyllinkoskessa pudotusta on vajaa viisi metriä ja loppu pudotus jakautuu Jyllin jälkeisiin seitsemään koskeen. Koskien välit ovat rauhallista virtaa. Hieman jännittää onko padon alapuolella vettä juurikaan, mutta se on turha pelko. Koskien välit ovat hyvin melottavissa. 

Koskien välistä rauhallista osuutta

Suurin haaste meitä odottaa ennen pitkähköä Lanttumaankoskea. Melkoinen puusuma tukkii reitin ja epätoivo ehtii jo mieleen, koska kanootissa on totisesti painoa. Ilman kuorman purkamista ei rantapöpelikköön jaksa sitä kiskoa. Rantapenkereet ovat muutenkin alhaisen veden takia varsin haasteelliset rantautumista ajatellen. Jostain jutusta luimme, että joella on runsaasti hyviä rantautumispaikkoja. Jaa-a, varmaan on, jos vesi on metrin korkeammalla. Nyt ei kyllä ole. Ainoastaan koskien kohdalla voi kiviä pitkin rantautua. Puusuman kohdalla on pusikkokin läpipääsemätöntä. Onneksi sumasta selvitään oikeastaan todella hyvin. Kanootti nousee mukavasti puiden päälle ilman tavaroiden purkua ja liukuu myös sutjakkaasti takaisin veteen. 

Tästäkin selvitään yllättävän helposti

Koskien kohdalla pohja kolisee ja kanootista noustaan kerta toisensa jälkeen. Se ei oikeastaan haittaa vaan tuo vaihtelua rauhallisessa virrassa melomiseen. Alkumatka ennen Jylliä alkoi jo oikeastaan tuntua tylsältä. Varovainen on kyllä kahlatessa oltava. Joen pohja on täynnä niljakkaita ja muljahtelevia kiviä ja vettä on miten sattuu nilkasta reiteen. Pahimpia ovat sammaleen peittämät juuri vesirajan yläpuolella olevat liukukivet, joissa jalka helposti lipeää pitävistä neopreenitossuista huolimatta. Rauhallisesti edeten matka kuitenkin taittuu ja koski toisensa jälkeen jää taakse. Aina vettä kuitenkin sen verran löytyy, ettei varsinaisesti kantamaan jouduta kertaakaan.

 

Lanttumaankosken ohitus kahlaamalla

 

Loppumatkan Yläinenlammi ohitetaan huomaamatta ja Alainenlammin läpi joki kulkeekin. Lammen jälkeen on pohjapato ja pian saavummekin Särkikosken sillalle. Sillan alitus on taas kahlattava. Sillan jälkeen on suvanto ja kapeikon kautta saavumme Emonpohjaan. Rannalla on runsaasti mökkejä ja heti niiden jälkeen veneenlaskupaikka, jossa nousemme maihin. Vaatteet ovat kastuneet napaa myöten ja vaikka ei ole kylmä, on mukavaa vaihtaa kuivat housut jalkaan. Niin auto kuin polkupyörätkin ovat säilyneet juhannusyön sijoillaan ja kotimatkalle päästään lähtemään ehjin nahoin ja tavaroin.

Poikkeamme ohikulkumatkalla vielä Uhrilähteellä. Se on yllättävän hieno kokemus. Kylmänmyllyn lähde vieressä oikeastaan vielä näyttävämpi. Odotin vain kirkasta vesikuoppaa, mutta lähteissä konkreettisesti näkee kuinka maan alta pulppuaa kristallinkirkkasta vettä pyörittäen hienoa hiekkaa tullessaan. Kaunista !

 

Kylmänmyllyn lähteellä

Satumainen Jyllinjoki on nyt koettu ja juhannuspäivä kääntynyt iltaa kohden, kun suuntaamme kohti kotia jääkaapissa odottavan porsaan kaslerin ja kylmän oluen maku suussa. Haasteet on tällä erää voitettu ja kotisauna odottaa kylpijöitä.