Lampaanjoki - Pielaveden huikean hieno helmi

 19.5.2023  Pielavesi, Lampaanjoki 15 km

Aamu valkenee tänään onneksi aurinkoisena. Tai eihän nyt oikeastaan pimeää olekaan ja aurinko on noussut jo paljon ennen meitä, vaikka mekin olemme ajoissa. Villa Honkamäen huoneet ovat täynnä, eivätkä muutkaan nuku myöhään. Yhteiseen keittiöön ei tule tungosta, mutta yhteisvessaan sen sijaan muodostuu pienoista ruuhkaa.

Lähtöpaikkamme Lampaanjoelle on Juurikkalahdentien sillalla; aivan lähellä Lampaanjärveä. Sinne on majapaikastamme vain 20 km.

 

Tästä kohta lähdetään. Taustalla Juurikkalahdentien silta.

Viemme auton paluupaikkaan Pitkäkoskelle. Sillan kupeessa on vanha mylly, joka on hurjan hienon näköinen; siisti ja kunnostettu. Tekisi mieli poiketa pihapiiriin, mutta se on yksityisomistuksessa ja kaikki kunnon melojat tottakai kunnioittavat ihmisten yksityisyyttä ja pihapiirien koskemattomuutta; niinkuin luonnollisesti muutkin kuin melojat. Kanootin kanssa joella liikuttaessa vain mennään varsin lähelle ihmisten pihoja. Kun on kyseessä pieni ja kapea joki, joissa melojatkin ovat harvinaisuus, saatetaan yllättää ihmiset perinpohjin ilmestymällä paikalle kirjaimellisesti puskista. Tosin, jos olisimme laskeneet kaikki talot ja mökit joiden ohi olemme meloneet ja ihmiset joita olemme niiden pihoista tavanneet, niin vain aniharvoin olemme nähneet ketään. Aivan hätätapauksessa on jouduttu joskus kulkemaan jonkun pihan läpi, kun ei ole ollut mitään muuta mahdollisuutta kiertää jotain estettä. Silloinkin olemme huikanneet vilpittömän anteeksipyyntömme vaikkei ketään näkyisikään; ihan vain omien tunnontuskien poistamiseksi. Tällä reissulla meidän ei onneksi tarvitse rantautua kuin koskien kohdalla, eikä siinäkään kenenkään pihaan.

Mutta ensin pyöräillään. Pitkäkoskelta aloituspaikkaan tulee 12,5 km. Se sujuu mukavasti, eikä Murhamäkikään tunnu kovin murhaavalta, koska aurinko paistaa, mieli on kevyt ja pyörä rullaa mukavasti. Matka joutuu niin nopeasti, että ajaisin varmaan ohi Juurikkalahdentien risteyksessä, ellei Korppi jarruttaisi.

 

Vestonkanavaa

 

Vesi tuntuu olevan joessa vielä aika korkealla. Pellon ojassakin on vettä niin paljon, että siitä on hyvä lähteä liikenteeseen. Hiukan risukkoisen alun jälkeen tulemme Vestonkanavaan. Heti sen alussa on lato, jota ilmeisesti voi käyttää levähdyspaikkana. Meillä nyt ei ole sille mitään tarvetta, joten jatkamme matkaa. Emme löytäneet mistään selitystä, miksi tuon suoran jokiosuuden nimi on Vestonkanava. Suora se on kuin kanava; mahtaisiko Paskorannanjoki olla alkuperäistä jokea ja Vestonkanava tehty oikaisuksi. Tämä on Korpin järkeenkäypä päätelmä. 

Joessa on mukava virtaus, joka helpottaa melontaa. Maisemaan tulevat mukaan pellot ja jokivarren tiheät kuusikot. Ennen Eskelinkoskea ja Iisalmentien siltaa on mielestämme yksi joen kauneimmista paikoista, kun kuuset kaartuvat joen ylle. Harmi, kun ei aina ehdi eikä suoraan sanoen edes viitsi kaivaa puhelinta kuivapussista esille kuvien ottamista varten. Suurin osa maisemista tallentuu vain oman pään kovalevylle; sitä haluaa vain nauttia näistä ohikiitävistä, ihanista hetkistä kaikin aistein ilman puhelimen kanssa sähläämistä.

 

Kaunista on Lampaanjoella

Kartassa Iisalmentien sillan kohdalle on merkitty Eskelinkoski-niminen paikka. Siinä ei kyllä ole mitään koskea, vaan se tulee vasta vähän myöhemmin Eskelinkoskentien sillan kohdalla. Ennen sitä on joen vasemmalla puolella, aivan tien vieressä laavu. Tai laavu ja laavu; ennemminkin rinteeseen pykätty katos, jossa jonkinlainen tulistelupaikka. Ulkona oleva pöytä vaatii hieman viritelmää, että saadaan trangia riittävän suoraan keiton lämmitystä varten. Erittäin kaunis levähdyspaikka !! Meillä molemmilla rakentaminen on niin ammattien kuin harrastustenkin puolesta lähellä sydäntä, joten lienee jonkinmoinen ammattitauti, kun missä ikinä olemmekin, alamme aina rakentaa. Siinä porokeiton äärellä nytkin "rakennamme"" tuon levähdyspaikan uusiksi. Siihen olisi aika helposti tehtävissä vaikka esteetön pääsy, koska tie on aivan vieressä. Ja niin kaunis paikka ansaitsisi arvoisensa ihastelupaikan. Uskomme, että näin upea joki hurmaisi turistit, kunhan vain tietäisivät sen olemassaolosta.

 

Eskelinkosken laavulla.

Käymme ennakkotarkastamassa kosken ja toteamme sen liian kiviseksi ja vauhdikkaaksi, että sen voisi meidän kalustollamme laskea. Siitä alkaa pienoinen Via Dolorosa, kun ohitamme kosken ensin rantautumalla vauhdikkaassa virrassa, sitten kiskomalla kanootin jyrkkää rinnettä ylös, kantamalla tien reunaa jonkin matkaa, sitten kiskomalla kynnöspellon yli ja ryteikköä pitkin takaisin alas joelle. Hiki virtaa ja sydän takoo. Onneksi Korpilla riittää voimia; minä vain voihkin perässä ja ymmärrän hyvin miksi kanootin paino on varsin tärkeä valintakriteeri. Meidän kanoottimme painaa 36 kg ja tavarat ties mitä.. Tämän reissun jälkeen varmasti syvennymme entistä innokkaammin kanootin materiaaleihin ja vertailemme niiden painoa ja kestävyyttä kivikoissa. Sekä varmasti järkeistämme tavaroitamme. Kanoottikärrykin meillä kyllä on olemassa juuri näitä tieosuuksia varten; jostain syystä se nyt vaan lepäilee auton takapenkillä. Sen mukanaolon puute luonnollisesti hiukan harmittaa, kun kannamme kanoottiamme pitkin tienlaitaa, mutta kun on kerran todettu, että se ei ole mukana, sovimme että asiaa ei enää voivotella vaan matka jatkuu.

Joella on vielä toinenkin maitse ohitettava koski. Se on Koskelan kohdalla. Se tulee hieman yllättäen mutkan takaa ja meille tulee hiukan kiire rantautua ennen kuin kosken imu vie meidät mukanaan. Näissä tilanteissa on tehtävä nopeita päätöksiä ja onneksi nytkin ehdimme meloa itsemme rantaan ja pääsemme maihin tarkastamaan tilannetta. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että rantautuminen käy aivan leikiten; joen reunamat osaavat olla haastavia kanootista ylös nousun kannalta ja jos virta on voimakas, se mieluusti veisi kanoottia eteenpäin. Veden voimaa ei kannata aliarvioida.  Joki sukeltaa sillan alle aika voimakkaasti virraten ja kiviäkin on runsain mitoin. Ei kun kanootti ylös, sillan ohitus maitse ja sitten uitetaan jonkun matkaa rannalta käsin. Ihan helposti sekään ei käy, mutta ei kuitenkaan vaadi niin paljon voimia kuin maita pitkin kiskominen.

 

Joki kurvaa sillan alle Koskelan kohdalla

Kosken alla hyppäämme takaisin kanoottiin ja loppumatka on yhtä suurta nautintoa. Pellon kohdalla väistelemme pieniä puita ja yksi iso, kaatunut kuusi nostattaa meidät vielä ylös kanootista, mutta muuten vain nautimme matkasta. Virtaus on välillä rauhallista ja toisinaan nivat vauhdittavat menoa. Nivojen virrassa tuntuu, että tämän täydellisemmäksi ei voi melonta enää tulla. Maisemat ovat varsinkin loppumatkasta lähes puistomaiset ja kyllä; tämä joki on ehdottamasti yksi kauneimmista mitä olemme meloneet. Ehkä ensimmäistä kertaa millään joella tuntuu, että ei haluaisi ollenkaan matkan loppuvan. Aurinko kimaltelee veden pinnalla, ilma on leppeän lämmin, joki virtaa mukavasti, maisemat ovat upeat; tämän soisi vain jatkuvan ja jatkuvan..

Mutta Pitkäkoski lähenee ja tulee aika rantautua. Tie tulee lähelle jokea ja siinä nousemme ylös. Korppi kävelee hakemaan auton myllyn tietämiltä ja tavaroiden pakkaus ym. lopetustyöt sujuvat jo tutulla rutiinilla.

 

Lopetuspaikka ennen Pitkäkoskea.

Matka huikean hienolla Lampaanjoella loppui vähän kuin kesken.

Majapaikkaamme Villa Honkamäkeä emännöi lupsakka Irma. Siinä iltapäivällä jutustellessamme ihastelemme hänellekin kuinka upea Lampaanjoki mielestämme on. Paikalle osuu sattumoisin myös kunnan elinkeinoasiamies. Irma pyytää, että kerromme hänellekin saman mitä hänelle. Ja mehän kerromme. Hehkutamme Lampaanjoen ihanuutta. Kun sitten muutamaa tuntia myöhemmin saunapuhtaina  fillaroimme Laivuriravintolaan syömään, kohtaamme siellä samaisen elinkeinoasiamiehen. Paikalle on kokoontunut Pielaveden yrittäjät ja mies pyytää, että kertoisimme koko monikymmenpäiselle porukalle saman mitä iltapäivällä hänelle. Ja mehän kerromme. Jälleen hehkutamme Lampaanjokea; miten huikean hieno helmi heidän kunnassaan onkaan ! Toivomme myös pieniä parannuksia; levähdyspaikan kunnostamista, koskien ohituksiin rännejä kanoottien siirtoon sekä opaskylttejä joelle. Väki kuuntelee kiinnostuneena; nähtäväksi jää ottavatko he onkeensa ja onnistuvat jotenkin hyödyntämään tätä upeaa jokea. Vain yksi heistä nostaa kätensä, kun Korppi kysyy, onko joku joskus käynyt joella melomassa. Kalastusta joella onkin harrastettu. Mielestämme kuitenkin melojat ja kalastajat mahtuvat hyvinkin samalle joelle, jos vaikka koskia kivettäisiinkin kalojen nousua varten, niin niihin voitaisiin rakentaa melojille ohituksia.

Kalastajan ja Merikapteenin pizzojen täytettyä vatsamme ihan liiankin kanssa, istahdamme laiturin penkeille ihailemaan peilityyntä Pielavettä. Pääskyset antavat taitavia lentonäytöksiä, ilma on lempeä, olo raukea ja hetki aivan täydellinen päätös upealle päivälle.

Jotain taikuutta tässä päivässä oli, koska Villa Honkamäessä majaillut toinenkin, valokuvausta harrastava pariskunta kertoi aivan tohkeissaan heidänkin päivänsä onnistuneen huikean hienosti.

Pielavesi onnistui kyllä Lampaanjokineen täyttämään ja ylittämään meidän odotukset ja varmasti tulemme toistekin :) 

 

Täydellisen päivän hieno päätös.