Kruunajaispäivänä Kuninkaanjoella

 6.5.2023  Kuninkaanjoki, Alajärvi 18 km

Samaan aikaan kun Isossa Britanniassa vietetään Charlesin kruunajaisia, olemme mekin kuninkaallisissa tunnelmissa. Kauden aloitusreissusta kenties jotain oppineena, haluamme tällä kertaa pelata varman päälle ja päädymme muutamasta vaihtoehdosta valitsemaan varmimman; Kuninkaanjoen. Ei meillä siitä kyllä mitään kokemusta ole, mutta lukemamme perusteella voi viimeistä kahtakymmentä kilometriä pitää aika helppona osuutena.

Yöllä on ollut useampi aste pakkasta. Se on oikeastaan hyvä, sillä liejuiset pikkutiet ovat sopivasti koppurassa, kun aamuvarhaisella ajelemme lähtöpisteeseemme Rintamäen sillalle.

 

Rintamäen sillalla

Auton viemme aivan jokisuuhun Alajärven rantaan. Pyöräilemme neljäntoista kilometrin matkan takaisin aaamuauringon lämmittäessä mukavasti. Hanhiparvi on vallannut yhden pellon ja toisella pellolla lokit tapansa mukaan kinastelevat jostain. Pikkukoira saattelee tiellä jänistä, joka vasta viime hetkellä ymmärtää väistää meitä. Matka taittuu mukavasti ja pääsemme laskemaan kanoottimme tervareitille. Kuninkaanjoki saa alkunsa paljon ylempää Soinin Kuninkaansuolta. Alkuosa joesta on kovin mutkainen ja kapea ja sen melontakelpoisuus on epävarmaa. Joen maastossa kulkee myös Kuninkaanpolkuna tunnettu retkeilypolku. Siis siellä ylempänä, jonne me emme nyt lähde seikkailemaan. Kuninkaanjoki ja Alajärvi ovat osa 200 km pitkää tervareittiä. Nimi on luonnollisesti tullut siitä, että näitä reittejä pitkin on kuljetettu tervaa. Se touhu tosin on loppunut jo 1800-luvulla.

Alussa joentörmän ankean elottomat risukot, joihin on toisinaan tarttunut paalimuoviakin, eivät ole mitenkään mieltä ylentävä näky, mutta on silti ihanaa meloa virtauksen antaessa mukavasti vauhtia. Maisematkin paranevat ja mikä ihaninta; kertaakaan koko matkalla ei tarvitse nousta kanootista minkään esteen takia.

 

Leppoisaa melontaa

Lintuja joella on runsaasti. On telkkiä, sorsia, joutsenia, rantasipiä, kurkia, västäräkkejä ja vaikka mitä. Vesi on ilmeisesti ollut huomattavasti korkeammalla, koska risukoissa on takertuneena heinätupsuja paljon nykyisen vedenpinnan yläpuolella ja penkat ovat lietekerroksen peittämät. Se tekee rantautumisen hieman haastavaksi, koska penkat ovat jyrkät ja liukkaat. Pari kertaa könyämme kuitenkin itsemme penkalle jaloittelemaan. Tunninkin melonnan jälkeen olo on enemmän Kaija Kankea kuin Veera Vetreä, eikä penkalle loikatakaan ihan noin vain. Takaisin kanoottiin tullessa saa puolestaan olla varovainen ettei tule laskeneeksi persmäkeä suoraan jokeen.

Joen ainoa virtapaikka on toiseksi viimeisen sillan kohdalla. Sekin on kovin lyhyt ilo ja sitten joen virtaus rauhoittuu rauhoittumistaan loppuen lopulta oikeastaan kokonaan. Jokikin levenee Alajärveä lähestyttäessä ja rannat alkavat olla mökkiasutuksen kirjavoittamat. Jossain kohtaa on tainnut olla sama arkkitehti asialla, koska kaikki mökit ovat saman näköisiä. Hintelähköstä hirrestä tehtyjä, samalla punasävyllä maalattuja ja hirrenpäät valkoisia.

Ennen tätä on kuitenkin evästauon paikka. Siihen valitsemme Tuominiemen. Paikka on kaunis, mutta risukko ja lahopuut pitävät siellä valtaa, joten niemen kiertävä joki näyttäytyy rannalta katsoen hieman vaisusti.

 

Evästauko Tuominiemessä

Loppuosan leveämpää jokea, jossa ei virtausta enää ole

Kilometrit alkavat painaa ja koska virtaus ei enää yhtään auta, on vaan melottava ja melottava. Pyydän Korppia kuvaamaan jokea yhdellä sanalla. Hän sanoo luottojoki. Itse valitsen sanan mukava. Niitä molempia se onkin. Melonta on ollut nautinto. Ilma on ollut ihana. Silti on helpotus, kun Alajärvi avautuu silmien edessä. Järvessä on vielä jäätä, mutta ranta on sula ja koukkaamme järven kautta lahdekkeeseen, jossa tie kulkee aivan veden rajassa. Siitä nostamme kanootin maihin. Tai nostamme ja nostamme; enemmänkin kiskomme ja raahaamme. Joko on voimat kadonneet tai joku näkymätön salamatkustaja istuu kanootissa painona; niin peijakkaan painavalta se tuntuu. Siis minun mielestä.

Kotimatkalla katsastamme vielä miltä Savonjoki näyttää. Siltä kohdalta minkä näemme, se näyttää todella houkuttelevalta. Mutta kuten olemme jo oppineet, se on vain totuuden mitätön murto-osa. Loppu on täyttä arvoitusta. Se arvoitus jääköön odottamaan paljastumistaan johonkin toiseen jaksoon.

Alajärvi siintää jo

Kiitos, että luit tämän blogin. Toivottavasti siitä on sinulle hyötyä, jos olet aikeissa lähteä Kuninkaanjoelle. Tiedon ja kokemusten jakaminen on näiden tarinoiden yksi tarkoitus. Itse luen mielelläni muiden kirjoituksia heidän seikkailuistaan. Me olemme tämmöisiä seikkailumelojia ja etsimme hieman syrjäisempiä ja vähemmän melottuja jokia. Tämä kyseinen joki ei sellainen aivan ollut, mutta tänään halusimmekin meloa varman joen. Pienetkin tiedonmuruset kuitenkin auttavat uusien kohteiden etsinnässä, joten me haluamme osaltamme jakaa omia kokemuksiamme muille iloksi ja hyödyksi. Millä joella seuraavaksi tavataan, on Korpin minulle järkkäämä yllätys :)