Helatorstai Koutajoella

 Helatorstai 18.5.2023   Keitele, Koutajoki 12 km 

On Korpin yllätysjoen vuoro. Oikeastaan ei ole kyse vaan yhdestä joesta, vaan kokonaisen pitkän viikonlopun kestävästä melontasessiosta, johon tulee mahtumaan useampia jokia.

Kesäisen lämpimien ja aurinkoisten päivien jälkeen viiden asteen lämpö tuntuu varsin kolealta. Taivaskin on tasaisen harmaa, kun aamuseitsemältä lähdemme liikenteeseen. J. Karjalainen laulaa radiossa sadepisaroista vanhan äijän sateenvarjossa. Sadepisaroita on myös auton tuulilasissa suunnistaessamme 77-tietä pitkin kohti itää. Vilkuilen välillä karttaa ja yritän arvailla minne olemme matkalla. Bongaan Suvannonjoen, mutta siitä ajetaankin vielä ohi. Määränpääksi selviää Koutajoki Keiteleellä. Venäjän puolella Karjalassa on myös samanniminen joki, mutta tämä Koutajoki lähtee Koutajärvestä ja laskee Nilakkaan.

Lähtöpaikkamme on aivan joen alkulähteellä Kummuntien sillalla. Ensin viemme auton maihinnousupaikkaan Vesannontien varteen, Nahkakosken yläpuolelle. 14 kilometrin pyöräilymatka tihkusateessa tuntuu pitkältä ja raskaalta hieman flunssaisessa olotilassa. Alkaa olla jo perinteinen lounasaika, kun me laitamme melat veteen tuhdin aamupalan turvin.

Joen alkuosa kiemurtelee suomaisemissa. Oikeastaan sitä tekee mieli kutsua rämeeksi. Heti alkutaipaleella on hakkuuaukea molemmin puolin jokea. Jostain syystä joen reunaan on jätetty koivuja, jotka tuuli on arvatenkin; meidän melojien harmiksi, kaatanut joen poikki. Eihän siinä auta kuin kiskoa kanootti mätästysmöykkyjen täplittämää aukeaa pitkin esteiden ohi. Edessä on vielä vanha silta, joka on myös ylitettävä, joten vielä lisää kiskomista..

 

Koutajoki ja ensimmäinen monista ylitettävistä silloista.

Lisää siltoja on luvassa. Mennnään jo laskuissa sekaisin, mutta alun toistakymmentä niitä on. Osasta pääsee ali, mutta suurin osa on ylitettävä joko kiertämällä tai nostamalla kanootti sillan yli. Ohitamme ampumaradan, jonka rakennukset näkyvät joelle. Onneksi ei ammuksia sada niskaan. Ja onneksi tällä joella ei näytä asuvan majavia, joten puupadoista ei juurikaan ole murhetta. Rentukat ovat suurimmaksi osaksi vielä nupullaan; muutaman päivän kuluttua varmaan jo täydessä kukassa. Tuuli puhaltelee navakasti puiden latvuksissa osuen joelle vain muutamissa aukeammissa paikoissa.

 

Tästä sillasta kanootti mahtui ali ilman matkustajia

Rämemäisen osuuden jälkeen maisemat muuttuvat mukavampaan suuntaan ja joen virtauskin voimistuu hieman. Länkimäentien sillalle saavuttaessa joessa on jo mukavasti vauhtia. Silta tulee heti jyrkän mutkan jälkeen, joten korkean veden aikaan on syytä käydä tarkistamassa tilanne etukäteen. Nytkin sillan alla kuohut nousevat korkealle, mutta toisesta laidasta me sujahdamme ali kanootin kylki sillan puurakenteita hipoen. Heti sillan jälkeen pellon laidassa on rykelmä kiviä, jotka kutsuvat meidät pysähtymään eväiden syöntiin. Isoista kivistä saa hieman suojaa viileältä tuulelta. Siinä on hyvä nauttia lämmin pasta/riisiateria. Joilla, joissa ei ole laavuja tai muita varmoja levähdyspaikkoja, ovat käteviä valmiit retkiateriat, joihin vain lisätään kuuma vesi termospullosta. Muutamassa minuutissa saa ihan kelpo aterian. Lämmin ruoka näinkin viileällä säällä tekee hyvää.

Taukopaikan kohdalla joki virtaa mukavasti

Koutajoella maisemat vaihtuvat useaankin otteeseen. Välillä mennään sammaleisen kuusimetsän keskellä, välillä taas pellolla, jossa ei kasva ruohotupsuakaan joen varressa erottamassa sitä ympäröivästä maisemastaan. Myös taloja tai mökkejä osuu joen varrelle muutamia. Kummuntie alitetaan isoa metallirumpua pitkin. Monivivahteinen, sanoo Korppi Koutajoesta. Alussa varsinkaan virtausta ei ole juurikaan, mutta matkalle osuu joitakin vauhdikkaita, mukavia nivoja ja reipasta virtaa, jossa voi vain nauttia matkanteosta. Nyt tosin vettä on runsaasti liikkeellä, kesän päälle tilanne on varmasti aivan toinen.

Lepohetki kuusikon suojassa

Poikki pellon

Päätämme matkamme siis ennen Nahkakoskea. Sillan kupeessa on talo, josta mies rientää tervehtimään meitä ja kysyy minne olemme matkalla. Kun hän kuulee, että aiomme lopettaa tähän, on hän sitä mieltä, että nythän se ilo vasta alkaisikin :). Meille on kuitenkin suotu jo paljon iloa ja päätämme matkan jo mielihyvin. Mies kertoo, ettei ole kuuteen-seitsemään vuoteen nähnyt joella yhtään melojaa. Se vähän kummastuttaa, koska joki on oikein mukava, sopivasti vauhdikaskin tähän aikaan vuodesta. Sääli ja harmi, jos melojat eivät osaa tänne tulla. Ainakin meille Koutajoki oli todella mieluinen. Matka kesti taukoineen hieman reilut neljä tuntia ja matkaa kertyi noin 12 km.

Yösijan Korppi on järjestänyt meille Pielavedeltä Villa Honkamäestä. Huomenna kutsuu uudet seikkailut uudella joella. Siis ajoissa päät tyynyyn.