Vääräjoki - ihan oikea joki

 20.8.2022  Vääräjoki, Parkano  n. 13 km

 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Sanonta pitää paikkansa. Otimme opiksemme viime viikonlopusta; silloin ei tehty suunnitelmaa - eikä varsinkaan hyvää, niinpä ei sitten melottukaan.

Nyt meillä on hyvä suunnitelma ja kaikki valmiina lauantai aamuna; siksipä pääsemme lähtemään jo hieman yli kuuden kohti Parkanoa. Aamu on kaunis ja päivälle on luvattu hellelukemia. Lähtöpaikkamme on Parkanonjärven eteläpäässä, Lapiolahden sillalla. Joki näyttää heti houkuttelevalta ja sillan kupeessa on mainio laskupaikka kanootille. Rivi vihreitä kanootteja kertoo, että joella on melottu - ainakin joskus.

 

Vääräjoki Lapiolahden sillalta kuvattuna

Ajamme lopetuspaikkaan Heittolanlahden uimapaikalle, josta pyöräilemme takaisin. Alkumatka on kaunista maalaismaisemaa. Lammaskatraat ja lehmälauma makailevat aamuauringosta nauttien. Huikkaamme niille huomenet. Loppukesän aamu on kaunis ja lempeä ja Einari Vuorelan runon sanoin "mieli on kevyt kuin valkoinen huivi". Ihanaa päästä kuukauden tauon jälkeen joelle ! 

Isommalla tiellä pyöräily ei kylläkään ole mikään nautinto. Autot pyyhkivät kiireisinä ohi ja piennar on kapea ja epätasainen. Tulee väkisinkin ihmeteltyä, että mitä nautintoa hommastaan saavat ne piukkapöksyiset pyöräilijät, jotka etukenossa pyyhältävät näitä teitä menemään käsittämätöntä vauhtia. Ja miten ne edes uskaltavat ajaa niin lujaa. No, kyllä joku varmaan ihmettelee, että mikähän nautinto se on nousta ennen kukonlaulua ja ajaa toiseen maakuntaan kanootti katolla päästäkseen rymyämään johonkin joenuomaan. Onneksi meillä ihmisillä on niin erilaisia mieltymyksiä ja kaikille riittää tilaa.

Kello on hieman yli yhdeksän, kun viimeisetkin lähtörituaalit on tehty. Korppi istuu jo takapenkillä ja Kettu työntää kanoottia vesille. Siinä hetkessä aamun ihana kepeys vaihtuu viiltävään tuskaan, kun noita päättää iskeä nuolensa Ketun selkään. Jalat pettävät alta ja Kettu pyllähtää vesirajaan kivusta irvistellen. Siinä hetkessä ehtii miettiä monta asiaa, mutta tilanne ei ole Ketulle uusi, joten hetken kartoituksen jälkeen kaivetaan ensiapupakkaus esille ja Kettu heittää särkylääkkeitä naamariin enemmän kuin laki sallii; tämä reissu ei saa päättyä ennen kuin on alkanutkaan ! Kettu kampeaa itsensä ylös ja hetken henkeä vedettyään asettuu kanoottin. Liikkeet ovat kuin hidastetusta filmistä, mutta sinne sitä vaan päästään. Alkumatka on Korpin tehtävä töitä kahdenkin edestä, kun Kettu keskittyy kivun kanssa pärjäilyyn. Myöhemmin Korppi sanookin, ettei kuullut kertaakaan Ketun tavanomaisia ihasteluja maisemien kauneudesta.

Kaunis Vääräjoki kyllä on. Se kulkee ison osan matkasta syvässä uomassa mutkitellen. Penkereet kumpareineen tuovat mieleen kamelin kyttyrät. Korpille taas tulee mieleen jotain muuta... Joen varrella on useita mökkejä laitureineen. Hiljaista mökeillä tuntuu olevan, vaikka myöhemmin selviääkin, että menoamme on tarkkailtu. Puita on kaartunut joen ylle ja kaatunutkin, mutta onneksemme vain yksi puu estää kulun. Siitäkin kyllä selvitään ilman, että Ketun tarvitsee tuskailla kanootista ylös, kun Korppi katkoo oksia niin, että mahdumme juuri ali.

 

Vesi joessa on ruskeaa, mutta onneksi sitä sentään on !

 

Vettä joessa onneksi riittää. Se kun ei tähän aikaan vuodesta ole mitenkään varmaa. Tällä hetkellä vesitilanne monessa joessa on hyvin heikko, joten tämän kokemuksen perusteella voisi sanoa, että Vääräjoki on melottavissa läpi kesän. Vain muutamassa kohdassa on matalaa ja mela osuu pohjaan tai kiveen.

Kukkurakosken kohdalla on pieni voimalaitos. Se on kierrettävä maitse. Kiertotie on ensin hieman hakusessa, mutta pusikosta löytyy viimein osittain lahonneet parrut, joita pitkin kanootin voi vetää ylös kannakselle ja toisella puolella vastaavasti laskea alas. Korppi joutuu nyt tekemään koko homman yksin, mutta onneksi voimaa ja tahtoa riittää !

 

Kukkurakosken voimalaitos

 Heti voimalaitoksen jälkeisessä niemessä on laavu, jossa rantaudumme syömään eväät. Näkee, että laavua ei ole paljon käytetty viime aikoina. Myöskin kyltit ja se voimalaitoksen ohitusreitti kertovat omaa tarinaansa siitä, että melontareitti on olemassa, mutta liekö vähän jäänyt unholaan. Laavulla on kuitenkin hyvä paikka evästää ja heittäytyä hetkeksi lepäämään.

 

Laavun ympäristö on aika pusikkoinen, joten saa olla tarkkana, ettei tule "ajaneeksi" siitä ohi. Eikä sitä ollut ainakaan maastokarttasovellukseen merkittykään.

Heti laavun jälkeen on jyrkkä mutka ja mutkan takana pohjapato, jonka ohi pääsemme kyllä helposti pientä pohjakosketusta lukuunottamatta. Vähän matkan päässä on myös hiukan kivikkoinen niva, jossa saadaan myös pohjakosketusta, mutta siitäkin selvitään mukavasti, jos ei naarmuja kanootin pohjassa lasketa. Niiltä nyt ei voi välttyä ja eipä ne niin harmitakaan, kun niitä on jo rutkasti ennestäänkin. Eri asia olisi, jos olisi uutuuttaan hohtava kanootti alla. Mitään varsinaisia koskia ei joella ole. Vain muutama hieman vuolaampi kohta. Virtausta on jonkun verran, mutta loppua kohden se heikkenee ja joki levenee.

Ajatus oli että kurkistaismme miltä Vääräjokeen yhtyvä Poltinjoki näyttää. Nyt pääsee kuitenkin käymään niin, että melomme yhtymäkohdan ohi huomaamatta sitä lainkaan. Se tuntuu perin oudolta, mutta niin siinä vain nyt käy. Myöhemmin ajateltuna ainoa vaihtoehto on, että yhtymä oli juuri siinä kivikkoisen nivan kohdalla, jolloin virta vei kaiken huomiomme. Oli miten oli, Poltinjoki jää tällä kertaa kokematta.

 

Voimalaitoksen jäljiltä vaahtohattarat jatkavat rauhallista kulkuaan, kunnes häviävät jälleen.

Päivästä ei onneksi tule aivan niin paahteinen, kuin ennustettiin. Voimistuva tuuli taittaa auringon poltteen, mutta vilu ei silti tule. Joen levetessä ja tuulen voimistuessa on Ketunkin melottava kivustaan huolimatta rivakasti. Haikarakin taittaa matkaa hetken kanssamme, mutta kaartaa pois huomattuaan meidät jo toivottoman vanhoiksi nyytin tuomista ajatellen. 

Kun saavumme Heittolanlahteen noin neljä tuntia lähtömme jälkeen, on tuuli jo todella voimissaan. Onneksi rantautumispaikka on aivan jokisuun tuntumassa. Paikalla on uimaranta, venelaituri, laavu ja ihmisiä viettämässä kesäistä lauantaita. Kaksi naista tulee juttusille. He ovat nähneet meidät joella ja ovat nyt kiinnostuneita meidän reissustamme. Saamme heiltä myös apua kanootin katolle nostamisessa ja vinkin kahvipaikasta. Rannalla on niin tuulista, että luovumme ajatuksesta keittää kahvit siellä. Sen sijaan ajamme pyörät haettuamme Parkanoon Kosken Helmeen kahville.

Koska päivää on vielä jäljellä, ajamme kotiin Haukkajoen kautta. Ihan vain todetaksemme, että siellä ei todellakaan melota kuin keväällä !

 

Tässä se ilmeisesti joskus virtaa - Haukkajoki

 

Vääräjoki oli kyllä käymisen arvoinen. Kaunis, rauhallinen, mutkikas ja vaihteleva. Hyvät lähtö ja rantautumispaikat ja laavukin juuri sopivasssa kohdassa. Voi kyllä suositella ;)