Soutujoki - täältä tullaan taas

 28.5.2022  Soutujoki,  Multia/Keuruu  n. 11 km

 

Nyt ensimmäistä kertaa palaamme joelle, jolla olemme jo kerran meloneet. Tosin tästäkin on menty vain loppupätkä, joten alku on meille uutta.

Pudotamme kanootin Multialta päin tullessa ennen Palsankoskea linja-autopysäkille. Siitä on kartan mukaan lyhin matka joelle; n. 200 m. Ja tätä paikkaa on meille suositeltukin. Lähdemme kiskomaan vimmalla kanoottia varsin tiheässä metsikössä kohti jokea. Tai oikeastaan Korppi kiskoo ja Kettu vaan kannustaa ja hikoilee koronan jälkiväsymystä. Virhe; ei katsottu kartasta suuntaa ihan tarkasti ja päädymme Käpykoskelle, vaikka suvanto sen jälkeen oli tavoite. Joudumme kiskomaan vielä joenvierttä eteenpäin, koska koski näyttää kovin kivikkoiselta. Hiki virtaa kovempaa kuin joki, huh.

Päästään viimeinkin matkaan. Varusteiden pukeminen on aina oma shownsa. Tulee jotenkin mieleen ajat, kun puki lapsia talvella ulos...

Ensimmäisen viiden kilometrin matkalla on puupato poikineen. Lasken viisi ensimmäistä ja sitten lopetan laskemisen. Osasta päästään juuri ja juuri ali, kun oikein litistetään itsemme, osasta taas juuri ja juuri yli, kun työnnetään ja kiskotaan ja nytkytellään. Monessa kuitenkin noustaan kanootista ja kiivetään ja konstaillaan.

Välillä pidämme kahvitauon ja joudumme uskollisina maitokahvin ystävinä juomaan kahvimme mustana, koska ainahan jotain huikeasta huolellisuudestamme huolimatta unohtuu; tällä kertaa se on maito. Alitamme Saikan sillan ja nyt olemme sillä osuudella, jonka olemme jo kerran meloneet.

Viimeisin puupato taitaa olla olla iso kuusi, joka alitetaan niukin naukin ja saadaan niskaamme ja kanoottiin melkoinen törkykasa.

 

Soutujoentien sillan kohdalla on Hullujenmutka, joka jo nimensä puolesta vaikuttaa kiinnostavalta. Sinne jo viime kesänä teki meli kurvata, mutta alkupäässä ei ollut vettä lainkaan. Eikä ole kyllä nytkään. Sen sijaan kiipeämme jyrkkää hiekkaista rinnettä ylös kannakselle syömään eväät. 

Loppujoki Soutujoesta tuntuu ihan siltä, että "tämä on jo niin nähty". Se on tosin muistikuvaa leveämpi. Ehkäpä meistä tulee liiankin kranttuja jokien suhteen. Pitäisi olla kapea, kauniit maisemat, mukavasti virtaa, hyviä rantautumispaikkoja, sopivasti haastetta, mutta ei liikaa... Pah, ei nyt sentään. Kaunis joki Soutujoki on, mutta totta puhuen meillä on todennäköisesti sellainen mentaliteetti, että haemme uusia elämyksiä ja tuskin tulemme koskaan tilanteeseen, että melomme samaa jokea uudelleen ja uudelleen. Vaikka mistäpä tuon tietää; jos joet loppuu kesken, niin on alettava alusta. Ja matkakin tulee esteeksi; ei ihan mahdottomia matkoja kuitenkaan ole mahdollisuus ajella jokien perässä. Mutta se on sen ajan murhe; vielä riittää jokia melottaviksi :)

Saavumme Villinkoskelle ja laskemme alkupätkän mutkaan asti, josta alkaa kivikkoisempi osuus. Katsastamme rannalta, että kiviä on. On kohtia, joista saattaisi päästä, mutta sitten taas ei. Päätämme uittaa kanootin alas köysien avulla ja kosken alapäässä melomme joen yli laavulle. Siihen on hyvä päättää melonta. Sinne pudotimme pyöränkin aamulla ja jälleen Korppi on se, joka hoitaa tämän tylsän homman ja pyöräilee autolle. 

Hyvä reissu tämäkin. Ei juurikaan edes satanut, vaikka sitä oli ennustettu. Ainahan se on pieni haikeus, kun kanootin vetää rantaan ja jättää joen, mutta samalla ilo onnistuneesta melonnasta. On tämä hieno harrastus :)