Hurjan hieno Helatorstai

 26.5.2022 Alajoki - Nielujärvi - Matkusjoki, Perho & Kinnula 14,5 km

 

Kun kerran päästiin vauhtiin, niin antaa mennä vaan. Muutama päivä sitten katsastetut Alajoki ja Matkusjoki jäivät niin iholle kutkuttamaan, että niitä ei vaan voi vastustaa. Ja kun saatiin vapaapäivä järjestymään, niin tuumasta toimeen ja kanootti Mitsun katolle ja kohti uusia seikkailuja.

Kahdeksalta aamulla startataan Korpin kotoa kohti Kinnulaa. Viemme polkupyörän Pajukkoon Matkusjoen ylittävän sillan kupeeseen ja ajamme Mökäläntietä aloituskohtaan; sillalle, jossa Lievostenjoki muuttuu Alajoeksi. Pellon reunaa on lyhyt ja helppo kiskaista kanootti vesille.

Ihan alussa on pieni kytösilta, joka ohitetaan kanoottia pellon reunaa pitkin vetämällä. Kettu pelastaa sammakon, joka jähmettyy hämmästelemään tapahtumia ja on vähällä jäädä jalkoihin.

Pirttiniemen kohdalla seuraamme jokiuomaa emmekä melo Polvilammelle saakka. Vaikea sanoa olisiko lammelta päässyt helpommin takaisin joelle jotain muuta kautta, mutta jokiuoma oli todella risukkoinen. Heti kiittelimme ensi kertaa päässämme olevia kypäriä, sillä ne suojaavat mukavasti päätä teräviltä ja kovilta risuiltakin. Onneksi tukkoinen osuus on lyhyt ja pääsemme pian selville vesille.

Polvilammentien sillan jälkeen joessa on pieni pudotus, josta selvitään ilman pohjakosketusta, kun katsottiin väylä valmiiksi.

Matka jatkuu kauniissa maisemissa. Ja mikä määrä rentukoita !! Ne ovat puhjenneet kukkaan muutaman päivän sisällä. Niitä riittää lähes koko matkan.

 

 

Lintujakin näkyy runsaasti; on rantasipejä, hanhia, joutsenia, kurkia, sorsia, alleja ja mitälie lintuja. Se on yksi keväisen jokimelonnan varjopuolista, että tuntuu ikävältä häiritä lintujen kevätpuuhia. Mennään vähän niinkuin kutsumatta kylään, kun toisilla on tärkeät puuhat meneillään. Välillä joku lintu lähtee edestämme lentoon ja pitää meille motkotuksen ei-toivotusta vierailustamme. Uskon, että ne kuitenkin palaavat jatkamaan puuhiaan keskeytyksen aiheuttaman säikähdyksen haihduttua. Täällä on käelläkin joku ihan oma murre, koska normaalin kukkuun sijasta se laulaa kukkuukuu.

Pian saavumme Saukkoraumaan. Piti ihan googlettaa mitä rauma tarkoittaa; se on siis virta. Ja kyllä siinä kohdalla joki tosiaan virtaakin vauhikkaammin. Aivan ihanaa menoa ! Ja sama jatkuu Pitkänperkkiönkoskessa. Juuri sopivaa vauhtia meille. Virta jouduttaa mukavasti matkantekoa, mutta mitään pelättävää ei ole. Sitten virta rauhoittuu ja saavumme peltojen keskelle. Vesi on korkealla edelleen ja joki tekee pikku haaroja pelloilla. Kohta saavumekin Nielujärvelle ja seuraa pakollinen järvenylitys. Alkaa sataa tihuuttaa, kun saavumme taukopaikkaamme; laavulle järven itäpäähän.

 

Meillä on helpot retkieväät; snack pot pastaa, johon lisätään vain kuuma vesi ja odotetaan hetki. Avot, helppoa ja hyvää ! Mukava syödä jotain lämmintä. Istumme laavulla tihkusateelta suojassa, kun Korppi sanoo ääneen ajatuksensa, että eipä olla taaskaan nähty yhtään ihmistä koko matkalla. Sillä siunaaman hetkellä puiden välistä ilmestyy mies rinkkoineen; ikäänkuin olisi odottanut tuota ääneenlausuttua ajatusta ! Hän istuu seuraamme hetkeksi ennen kuin me jatkamme matkaamme.

Nielujärvestä joki jatkaa kulkuaan Matkusjokena. Heti joen ylittävän kävelysillan jälkeen on edessä jonkinlainen pohjapato ja pieni pudotus. Käymme tarkistamassa onko kivien välissä tilaa laskea ja löytyyhän siitä hyvä reitti ja siitä  sujahdamme sujuvasti ohi.

Alitamme taas kohta pienen sillan. jonka jälkeen alkaa jokeen ilmestyä kiviä. Lehmän kokoisia, sanoo Korppi. Ja joku on kuulemma norsunkin kokoinen. Melomme aivan sileää jokea, mutta jostain kuuluu veden kohina. Huomaammekin, että joessa on jälleen pieni pudotus. Käymme tarkistamassa väylän etukäteen. On paljon pienempi vaiva nousta kanootista ja katsoa tilanne, kuin jäädä jonkun lehmän selkään kiikkumaan. Hyvin selvittiin ja sitten edessä onkin ehkä haastavin kohta tähän asti melomistamme paikoista. Hongikkoniemen kohdalla vesi virtaa vuolaasti ja kiviä on siellä sun täällä. Nyt ei ole mahdollisuutta rantautua; on vaan annettava mennä. Tämä koski on n. puolen kilometrin mittainen. Joki tekee jyrkähkön mutkankin, mutta vain yhdessä kohdassa ylitämme norsun, jonka selkää kanootti ikävästi raapii. Hienoa menoa !

Kosken jälkeen Kettu pohtii mielessään, kuinka on usein ollut ajatuksissa, että olisi mukavaa osallistua johonkin kurssille, jossa oppisi taitoja vaikkapa koskenlaskuun. Asiassa on kuitenkin toinenkin puoli;  kun joukkotapahtumat ei vaan oikein innosta ja jo kaikki asiaan liittyvät termitkin kuulostaa vaikeilta.  Mutta oppiihan sitä näinkin. Kun vaan kokeilee ja joskus onnistuu, joskus erehtyy. Jokea oppii pikkuhiljaa lukemaan; minkälainen pyörre mitäkin tarkoittaa. Olkoon ne sitten oikeilta nimiltään mitä vaan, mutta pääasia, että oppisi ymmärtämään mistä kannattaa mennä ja mihin ei missään nimessä kannata kanootin nokkaa tunkea. Ja Korppi on oppinut hienosti ohjaamaan kanoottia sinne minne Kettu ohjeistaa tai vaikkei ohjeistakaan, niin menee sinne minne pitääkin. Tämäkin taito tulee vain kokeilemalla ja melomalla ja melomalla ja melomalla. Toki on katsottu tuntitolkulla melontavideoita Youtubesta ja täytyy sanoa, että on todella ilo katsoa laadukkaasti tuotettuja videoita, joihin on selvästi nähty paljon vaivaa; esim. Kanootti ja tomaatti on tarjoillut paljon hyviä vinkkejä ja Tomi Valtasen videot on huippuja.

Mutta summa summarum; tämäkin hieno helatorstain melonta tulee päätepisteeseensä ja Korppi vielä urheasti pyöräilee aloituskohtaan hakemaan auton sillä aikaa, kun Kettu ottaa tienposkessa nokoset. 

Hieno, todella hieno joki ja onnistunut päivä. Kyllä jäi hyvä mieli :)